Näköalapaikoille?

On valitettava tosiasia, että kaikille näköalapaikoille ei pienten lasten kanssa pääse. Jos aikuiset ovat kiinnostuneita esimerkiksi kiipeilemään pitkin portaita ja kallioita ja ottamaan valokuvia, on tämä tehtävä vuorotellen toisen odottaessa alhaalla lasten kanssa. Näin toimimme esimerkiksi Espanjassa Algarin vesiputouksilla. Vähän isommille lapsille (n. 3-vuotiaasta ylöspäin) Algarin putoukset ovat muuten mainio päiväretkikohde Costa Blancan alueella. Putoukset ovat pienet, mutta alue on viihtyisä ja ilma raikasta.

Algarin putouksilta. Siellä isi on alhaalla vaunujen ja vauvan kanssa.

Joissakin kohteissa maaperän pehmeys saattaa estää rattaiden kanssa liikkumisen. Islayn saarella Skotlannin länsirannikolla on amerikkalaisten muistomerkki, jonne pitää kulkea kävellen lehmihakojen läpi. Parkkipaikalta matkaa oli muistaakseni ehkä kilometri, ja hyvästä säästä huolimatta maaperä oli osittain mutaista velliä - lenkkarit taisivat kastua hyppy-yrityksistä huolimatta. Pienen lapsen kanssa vierailu paikalla ei onnistu ilman kantoreppua. Jos isommat lapset jaksavat kävellä itse paikan päälle, heitäkin on muistomerkin luona vahdittava tarkasti (katso kallionkielekekuva).

Tässä parkkipaikka, josta kävely alkoi - muistomerkki näkyy pienenä horisontissa tumman auton yläpuolella.

Näiden seassa kuljettiin, ja välillä kyllä vähän pelottikin.

Ihan lähellä reunaa ei liukkauden vuoksi kannata juoksennella.

Monille maisemapaikoille pääsee kuitenkin onneksi hissillä tai rataskelpoista tietä pitkin. Belgian Spassa kaupunkia pääsi ihailemaan funicular-kyydin avulla koko perhe.

Belgian Spa.