Parco di Pinocchio Italian Collodissa

Olipa hyvä, että tämä Pinokkio-puisto sattui lähelle ajoreittiämme! Ihanan nostalginen huvipuisto, jossa oli muutamia kauniita vanhoja huvipuistolaitteita ja muuten ehkä enemmän metsäseikkailun henkeä puisine kiipeilypaikkoineen, sopi hienosti tauottamaan päivän matkaa. Puistoalue oli mukavan varjoisa, kun lämpöä oli yli 30 astetta. Jonottaa ei tarvinnut paljoakaan, tosin italialaisten omina loma-aikoina ruuhkaa on varmasti. Aivan puiston vieressä on suurehko ilmainen parkkialue. Lippujen hinnat ovat 10 - 20 euron luokkaa.

Näitä askelmia pitkin pääsee valaan suuhun...

...ja tässä ovat hampaat!

Pinokkion tekijä on syntynyt kylässä, ja puisto on siksi rakennettu Pinokkio-teeman ympärille. Vanhoja klassisia satuhahmoja näkyy enemmänkin, ja puiston tunnelma syntyy ennen kaikkea perinteisten satumaisemien kautta. Räiske ja räminä puuttuvat, mutta jännittäviä ja vauhdikkaitakin paikkoja löytyy. Parhaimmillaan puisto on 1 - 9 -vuotiaille lapsille toimintojensa puolesta, isommatkin toki katselevat, ja varmasti vaikkapa isovanhemmat nauttivat tämän huvipuiston hengestä. Kaikkialle pääsee rattailla/vaunuilla, wc-palvelut ovat kunnossa, ja kahvila ja ravintola löytyvät. Olimme alueella parisen tuntia ja olisimme viihtyneet pitempäänkin. Kiireisten kävijöiden kannattaa huomioida, että huvipuistolaitteet eivät ole toiminnassa aikataulutettujen teatteriesitysten aikana. Teatterin ja Pinokkio-liveradion lisäksi puistosta löytyi muun muassa askarteluteltta. Italiantaitoisena puistosta saisi varmasti vielä paljon enemmän irti, mutta kyltit ja vastaavat olivat täällä myös englanniksi.

Merirosvolaivaan johtavalla sillalla sai seurustella ankkojen kanssa.

Agriturismo Summer Italian Vernissä

Testasimme kesäkuussa 2015 ensimmäistä kertaa Italian agriturismokohteita. Sympaattisessa mutta syrjäisessä Vernissä oleva Summer on hyvä paikka rauhoittumista kaipaaville. Huoneistot ovat tunnelmaltaan Toscanan hengen mukaisia ja uima-allas luksusta. Muuten niin piha, ravintola kuin palvelukin ovat konstailemattomia ja mukavia. Korkeuserot ihan pihapiirissäkin ovat suuria, joten taaperoita saa kyllä vahtia silmä tarkkana. Maatilahenkeä paikkaan luovat lähinnä ympäröivät peltomaisemat, kotieläimiä ei ole. Boysenmarjoja kyllä söimme suoraan puusta ja punaherukoita pensaasta, ja yrttipenkistä otimme (ihan luvan kanssa) minttua ja rosmariinia. Omatoiminen on oltavakin, sillä Summerin ravintolasta sai vain aamiaista ja illallista. Vernissä oli yksi Ristorante-kyltti, mutta ravintolaa ei enää löytynyt – se oli lopetettu varmaan jo vuosia sitten. Lähimmät kaupat ja ruokapaikat siis löytyivät noin seitsemän kilometrin päästä Gallicanosta.

Vuokra-auto on agriturismo-kohteisiin pääsemiseksi käytännössä välttämätön, ja kuskin on oltava taitava. Esimerkiksi Verniin johtava tie on monien muiden vuoristoteiden tavoin niin kapea, että kuljettajan on tarvittaessa peruutettava pitkiäkin matkoja väistääkseen vastaantulevaa liikennettä. Lasten kanssa vuoristoteillä ajelu ei ole ainakaan pitkillä matkoilla suositeltavaa – pitkän matkustuspäivän päätteeksi molemmat lapsemme oksensivat vuoristoteiden kiemuroissa vaikka eivät ole aiemmin olleet matkapahoinvoivia.

Majoituimme tällaisessa kahden makuuhuoneen huoneistossa.

Uima-allas viilensi mukavasti.

Viimeiset tiepätkät olivat kuin kärrypolkuja.

Iltakävelyllä Vernin pikkukylässä.