Parco di Pinocchio Italian Collodissa

Olipa hyvä, että tämä Pinokkio-puisto sattui lähelle ajoreittiämme! Ihanan nostalginen huvipuisto, jossa oli muutamia kauniita vanhoja huvipuistolaitteita ja muuten ehkä enemmän metsäseikkailun henkeä puisine kiipeilypaikkoineen, sopi hienosti tauottamaan päivän matkaa. Puistoalue oli mukavan varjoisa, kun lämpöä oli yli 30 astetta. Jonottaa ei tarvinnut paljoakaan, tosin italialaisten omina loma-aikoina ruuhkaa on varmasti. Aivan puiston vieressä on suurehko ilmainen parkkialue. Lippujen hinnat ovat 10 - 20 euron luokkaa.

Näitä askelmia pitkin pääsee valaan suuhun...

...ja tässä ovat hampaat!

Pinokkion tekijä on syntynyt kylässä, ja puisto on siksi rakennettu Pinokkio-teeman ympärille. Vanhoja klassisia satuhahmoja näkyy enemmänkin, ja puiston tunnelma syntyy ennen kaikkea perinteisten satumaisemien kautta. Räiske ja räminä puuttuvat, mutta jännittäviä ja vauhdikkaitakin paikkoja löytyy. Parhaimmillaan puisto on 1 - 9 -vuotiaille lapsille toimintojensa puolesta, isommatkin toki katselevat, ja varmasti vaikkapa isovanhemmat nauttivat tämän huvipuiston hengestä. Kaikkialle pääsee rattailla/vaunuilla, wc-palvelut ovat kunnossa, ja kahvila ja ravintola löytyvät. Olimme alueella parisen tuntia ja olisimme viihtyneet pitempäänkin. Kiireisten kävijöiden kannattaa huomioida, että huvipuistolaitteet eivät ole toiminnassa aikataulutettujen teatteriesitysten aikana. Teatterin ja Pinokkio-liveradion lisäksi puistosta löytyi muun muassa askarteluteltta. Italiantaitoisena puistosta saisi varmasti vielä paljon enemmän irti, mutta kyltit ja vastaavat olivat täällä myös englanniksi.

Merirosvolaivaan johtavalla sillalla sai seurustella ankkojen kanssa.

Agriturismo Summer Italian Vernissä

Testasimme kesäkuussa 2015 ensimmäistä kertaa Italian agriturismokohteita. Sympaattisessa mutta syrjäisessä Vernissä oleva Summer on hyvä paikka rauhoittumista kaipaaville. Huoneistot ovat tunnelmaltaan Toscanan hengen mukaisia ja uima-allas luksusta. Muuten niin piha, ravintola kuin palvelukin ovat konstailemattomia ja mukavia. Korkeuserot ihan pihapiirissäkin ovat suuria, joten taaperoita saa kyllä vahtia silmä tarkkana. Maatilahenkeä paikkaan luovat lähinnä ympäröivät peltomaisemat, kotieläimiä ei ole. Boysenmarjoja kyllä söimme suoraan puusta ja punaherukoita pensaasta, ja yrttipenkistä otimme (ihan luvan kanssa) minttua ja rosmariinia. Omatoiminen on oltavakin, sillä Summerin ravintolasta sai vain aamiaista ja illallista. Vernissä oli yksi Ristorante-kyltti, mutta ravintolaa ei enää löytynyt – se oli lopetettu varmaan jo vuosia sitten. Lähimmät kaupat ja ruokapaikat siis löytyivät noin seitsemän kilometrin päästä Gallicanosta.

Vuokra-auto on agriturismo-kohteisiin pääsemiseksi käytännössä välttämätön, ja kuskin on oltava taitava. Esimerkiksi Verniin johtava tie on monien muiden vuoristoteiden tavoin niin kapea, että kuljettajan on tarvittaessa peruutettava pitkiäkin matkoja väistääkseen vastaantulevaa liikennettä. Lasten kanssa vuoristoteillä ajelu ei ole ainakaan pitkillä matkoilla suositeltavaa – pitkän matkustuspäivän päätteeksi molemmat lapsemme oksensivat vuoristoteiden kiemuroissa vaikka eivät ole aiemmin olleet matkapahoinvoivia.

Majoituimme tällaisessa kahden makuuhuoneen huoneistossa.

Uima-allas viilensi mukavasti.

Viimeiset tiepätkät olivat kuin kärrypolkuja.

Iltakävelyllä Vernin pikkukylässä.

Helsinki - Tukholma - Helsinki

Olimme talvilomalla viikolla 10 ja suuntasimme vähälumisempaan etelään. Silja Serenaden maanantailähtö (joita nimenomaan suositellaan lapsiperheille) ei ollut ollenkaan huono idea, sillä osoittautui, että 1- ja 3-vuotiaiden kanssa on itse asiassa varsin kivaa viettää aikaa laivan leikkipaikoilla ja kaupoissa, ja ravintolareissutkin käyvät kätevästi ilman ulkovaatteiden pukemista ja riisumista. Laivalla oli mukavan rauhallista eikä juurikaan tungosta, vaikka porukkaa kyllä oli. Leikkipaikat olivat monipuolisia, ja muumihahmot kävivät välillä leikittämässä lapsia. Todennäköisesti "tuliaisina" noilta leikkipaikoilta lapset kyllä sairastuivat jälkeenpäin, mutta tämä ilmiö on meille tuttu kansainvälisten lentokenttien ja varmaan suomalaisten huoltoasemienkin leikkipaikoilta jo ennestään.

Silja Serenaden Promenaden leikkipaikalta eli Silja Landista

Pelkäsimme hiukan etukäteen, kuinka mahtuisimme neljän hengen hyttiin, jossa on kaksi kerrossänkyä, lapsia kun ei vielä kumpaakaan voi laittaa yläpedille eikä pienempää reunattomalle alapedillekään yksinään. Meillä oli yksi matkasänky mukana, mutta näköjään laivan puolesta olikin tuotu pienemmälle matkasänky hyttiin. Levitimme siis matkasängyt hytin toiseen reunaan ja vanhemmat nukkuivat toisella puolella, ja ihan hyvin mahduttiin, tosin vapaata lattiatilaa hyttiin jäi ehkä yhteensä neliön verran. Isomman perhehytin hinta pomppaa ihan mahdottomasti ("normaalit" hytit 50 eurosta ylöspäin, perhehytti yli 200 e), mutta tuttavaltamme saimmekin sitten matkan aikana vinkin, että he olivat saaneet laivayhtiön klubikortilla 5 hengen perhehuoneen edullisesti. Jatkossa siis klubijäsenyys pohdintaan.

Silja Serenaden ravintoloista Grande Buffet oli pettymys sekä illallisella että aamiaisella. Mieheni sanoikin, että hänen aikaisempiin ruotsinlaivakokemuksiinsa (joista on kyllä aikaa) verrattuna tämä buffet oli karvalakkiversio. Sen sijaan italialainen ravintola Tavolata oli erittäin hyvä sekä illallisella että aamiaisella. Tavolatassa oli illallisaikaan todella monipuolinen lasten buffet, jonka jälkiruokapöytää aikuisetkin katselivat kaihoisasti. Sääli, ettei ravintoloiden yhteydessä ole lapsille mitään leikkitilaa. Kun 10 minuutin kuluttua ravintolaan saapumisesta kuuluu iloinen "äiti, minulla on jo täysi maha", etkä itse ole ehtinyt vielä edes ajatella syömistä, "kuule tässä nyt ollaan vielä vähän aikaa" saattaa kuulostaa jo valmiiksi tuskastuneelta.

Päivä Tukholmassa oli varsin lyhyt aika. Suunnittelimme aluksi Junibackenin reissua, mutta sitten päätimmekin mennä ensin vanhaan kaupunkiin. Sää oli kurja, vettä satoi. Lopulta kävi niin, että päivä kului kaupungilla kävellessä ja lounaalla käydessä, emmekä ehtineet mitään erityisempää tekemään. Iltapäivästä mieheni vietti lasten kanssa aikaa Kulturhusetin kirjaston lastenosastolla ja itse kiertelin vähän aikaa kauppoja. Jouduin sellaisenkin ihmeen ostamaan kuin lukon lastenrattaisiin, sillä rattaat piti jättää Kulturhusetin alimpaan kerrokseen sinänsä siistiin vaunuparkkiin ja virkailija "vahvasti suositteli" lukitsemaan rattaat. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa panostaa Junibackenin käyntiin. Nyt Tukholmasta jäi vähän sellainen fiilis, että sama kuin olisi viettänyt päivän missä tahansa kaupungissa, joka muuten oli jostain syystä täynnä toimimattomia tai äärimmäisen hitaita hissejä (muun muassa satamassa ja metroasemilla), eli rattaiden kanssa liikkuminen tuotti yllättäviä vaikeuksia.

Museu Maritimo Ilhavo

Portugalin Ilhavossa sijaitseva merimuseo on arkkitehtonisesti erittäin kiinnostava, sisällöltään monipuolinen  ja lisäksi kokonsa puolesta riittävän kompakti käyntikohde pientenkin lasten kanssa. Tuplarattaiden kanssa pääsi kaikkialle, sillä porraspaikoissa oli myös luiskat. Osuimme itse paikalle sattumalta, mutta kyllä tänne kannattaa jonkun matkan päästä ajella, jos sattuu olemaan Portugalissa lähiseudulla. Liput ovat erittäin edulliset - aukioloajat kannattaa varmistaa museon nettisivuilta, niissä on poikkeuksia erityisesti lomien ja juhlapyhien aikaan.

Lapsia kiinnostivat erityisesti laivat ja veneet, joista osaan pääsi "sisälle" seikkailemaan, turska-akvaario sekä lasten leikkipaikka.



Turskanpyyntialuksesta

Suolaveneitä

Lasten leikkipaikalta



Kotorin vanhankaupungin kaduilla saa vilistää

Montenegron Kotorin vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja on ihana käyntikohde lapsiperheelle - pieni, viehättävä ja suhteellisen turvallinen. Taaperon voi päästää kävelemään itse kapeille kujille tai leikkimään aukioille, sillä moottoriajoneuvoja alueella ei käytännössä liiku. Tosin sesonkiaikoina turistilaumoja oppaineen saattaa olla tungokseksi asti. Varsinaisten sisäänkäyntiporttien tuntumassa hengailee kerjäämään laitettuja kiertolaislapsia - taskuvarkauksia kannattaa varoa. Suosittelen ruuhkattomista "päätysisäänkäynneistä" kulkemista.

Toinen ns. päätysisäänkäynneistä.

Vanhankaupungin alueella on paljon ravintoloita ja kahviloita. Helteisenä päivänä sieltä löytyy myös varjopaikkoja. Rattaiden kanssa pystyy kulkemaan lähes kaikkialle. Hienolle näköalapaikalle pääsee valitettavasti vain portaita pitkin. 

Kaupunkilaiset täyttivät ohikulkiessaan kaivosta juomapullonsa.
 

Vanhankaupungin punertavat katot. Kuva näköalapaikalta.

Näköalapaikoille?

On valitettava tosiasia, että kaikille näköalapaikoille ei pienten lasten kanssa pääse. Jos aikuiset ovat kiinnostuneita esimerkiksi kiipeilemään pitkin portaita ja kallioita ja ottamaan valokuvia, on tämä tehtävä vuorotellen toisen odottaessa alhaalla lasten kanssa. Näin toimimme esimerkiksi Espanjassa Algarin vesiputouksilla. Vähän isommille lapsille (n. 3-vuotiaasta ylöspäin) Algarin putoukset ovat muuten mainio päiväretkikohde Costa Blancan alueella. Putoukset ovat pienet, mutta alue on viihtyisä ja ilma raikasta.

Algarin putouksilta. Siellä isi on alhaalla vaunujen ja vauvan kanssa.

Joissakin kohteissa maaperän pehmeys saattaa estää rattaiden kanssa liikkumisen. Islayn saarella Skotlannin länsirannikolla on amerikkalaisten muistomerkki, jonne pitää kulkea kävellen lehmihakojen läpi. Parkkipaikalta matkaa oli muistaakseni ehkä kilometri, ja hyvästä säästä huolimatta maaperä oli osittain mutaista velliä - lenkkarit taisivat kastua hyppy-yrityksistä huolimatta. Pienen lapsen kanssa vierailu paikalla ei onnistu ilman kantoreppua. Jos isommat lapset jaksavat kävellä itse paikan päälle, heitäkin on muistomerkin luona vahdittava tarkasti (katso kallionkielekekuva).

Tässä parkkipaikka, josta kävely alkoi - muistomerkki näkyy pienenä horisontissa tumman auton yläpuolella.

Näiden seassa kuljettiin, ja välillä kyllä vähän pelottikin.

Ihan lähellä reunaa ei liukkauden vuoksi kannata juoksennella.

Monille maisemapaikoille pääsee kuitenkin onneksi hissillä tai rataskelpoista tietä pitkin. Belgian Spassa kaupunkia pääsi ihailemaan funicular-kyydin avulla koko perhe.

Belgian Spa.

Kööpenhamina ilman lapsia

AIKUISTEN MATKALLA! Palasimme viime yönä neljän päivän reissulta Tanskasta. Lapset eivät olleet tällä kertaa mukana vaan viettivät ajan isovanhempiensa hoidossa, ja hienosti meni – pahin ikävä taisi olla äidillä jo ennen matkaa. Emme siis käyneet yhdessäkään leikkipuistossa ja nukuimme aamulla vähän pitempään, kuin lasten kanssa olisi onnistunut. Istuimme pitkään syöttötuolittomissa ravintoloissa ja kävimme myös sellaisissa kaupoissa, joissa on portaita ja särkyviä tavaroita. Mutta emme päässeet eläintarhaan, ja Tivolikin jäi kokematta.

SÄÄ: Kööpenhaminassa oli yllättävän kylmä, lämpötila oli kyllä plussan puolella, mutta tuuli niin mahdottomasti, että tästä lähtien luotan entistä enemmän tanskalaisiin lastenvaatemerkkeihin erityisesti ulkovaatteita valitessa.

RUOKA: Olimme erityisesti ruokamatkalla ja söimmekin varsin paljon ja hyvin. Tällä hetkellä Kööpenhaminan trendikkäimmät ravintolat sijaitsevat vanhalla teurastamoalueella. Sieltä testasimme Paté patéa, joka kieltämättä tarjosi uusia makuelämyksiä. Ruokalista on päiväkohtainen eikä sitä siksi löydy netistä. Kaikki annokset ovat alkuruokakokoisia ja niitä kehotetaan ottamaan kolme ruokailijaa kohden, mutta tuolla määrällä saa kyllä istua pitkään tai vetää itsensä ähkyyn. Parasta oli voissa paistettu vasikan sydän. Seuraavana iltana kävimme loistavaksi kalaravintolaksi arvostellussa Fiskebarissa samaisella alueella. Näin ruoanlaittoa harrastavan kalastajan vaimolle paikka ei tarjonnut mitään erikoista, vaikka kaikki sinänsä olikin ihan hyvää. Fiskebar oli sellainen kastikepilkkuja lautasella -paikka, jos joku sellaista vieroksuu tai sitten etsii.

   Yllättäen parhaan ravintolakokemuksen tarjosi ihan perinteinen italialainen Da Claudio, johon päädyimme sattumalta ilman pöytävarausta. Kööpenhamina on muuten pöytävarausten suhteen kaksijakoinen paikka: jos haluaa ehdottomasti johonkin tiettyyn paikkaan, pöytä täytyy varata etukäteen (pöytiä oli varattu jopa englantilaistyylisistä pikkupubeista lounasaikaan!), mutta toisaalta kaupunki on niin täynnä erilaisia ja ilmeisen korkeatasoisia ruokapaikkoja, että aina jonnekin mahtuu. Sunnuntain brunssillekin pääsimme kivaan paikkaan suoraan aamupäivän kävelyltä.

Kauppahallissa (Torvehallerne) söimme useasti lounasta, muun muassa kaupungin toiseksi kuuluisimpia smörrebrödejä. Kauppahallista saa gourmet-tasoista ruokaa ja viiniä, mutta istumapaikkaa saattaa joutua odottamaan, ja vilskettä ja melua riittää.

Maanantai-illan auringonlasku Torvehallista kuvattuna.

CHRISTIANIA: Christiania oli näkemisen arvoinen ja hyvin erilainen kuin olin kuvitellut. Se oli kuin yhdistelmä rähjäisestä slummista, käytöstä poistetusta vanhasta teollisuusalueesta ja Huvikummusta hoitamattomine puutarhoineen ja graffiteineen. Tällaisia paikkoja löytyisi monestakin Euroopan valtiosta (esimerkiksi mustalaiskylä lähellä Portugalin Aveiroa tuli mieleen), mutta vain tanskalaiset osaavat kääntää sen matkailuvaltiksi. Miljoona turistia vuodessa, ja pieni lavastuksen maku: poltetaanko tulta tynnyreissä siksi, että meininki näyttäisi hurjemmalta, vai siksi, että ihmisillä on oikeasti kylmä? Sunnuntaiaamuna Christianiassa käveli paljon pariskuntia ja perheitä lastenvaunujen kanssa. Pimeään aikaan en kyllä veisi lapsia alueelle, vaikka toki siellä lapsia asuukin.

Christianiassa kuvaaminen on periaatteessa kiellettyä, tämä kuva on alueen reunalta.

 

HYGGE. Tanskalaisuuteen liittyy olennaisesti hygge, jota on vaikea kääntää suomeksi. Siihen liittyy ajatus leppoisasta ja mutkattomasta tunnelmasta, elävästä tulesta (kynttilät, takat), hyvästä ruoasta ja kiireettömyydestä. Ihailen tanskalaisten taitoa saada mikä tahansa näyttämään hyvältä sisustuksessa. Jos meillä laittaisi kaksi koivupölkkyä istuimiksi huoneeseen, jossa on valkoiset kuluneet kaakeliseinät ja tekisi pöydän eurolavoista, se tuskin näyttäisi tyylikkäältä, mutta tätä tyyliä näimme Kööpenhaminassa paljon hienoissakin ravintoloissa, kahviloissa ja hotellin aulassa.
   Jurolle suomalaiselle muuten tulee tanskalaisista epäluuloinen olo. Ärsyttävää tuollainen sosiaalisuus, hymyily ja halailu... Mutta onhan siellä hyvän ruoan ja uskomattoman tyylitajun keskellä helppo viihtyä ainakin lomalla.