Helsinki - Tukholma - Helsinki

Olimme talvilomalla viikolla 10 ja suuntasimme vähälumisempaan etelään. Silja Serenaden maanantailähtö (joita nimenomaan suositellaan lapsiperheille) ei ollut ollenkaan huono idea, sillä osoittautui, että 1- ja 3-vuotiaiden kanssa on itse asiassa varsin kivaa viettää aikaa laivan leikkipaikoilla ja kaupoissa, ja ravintolareissutkin käyvät kätevästi ilman ulkovaatteiden pukemista ja riisumista. Laivalla oli mukavan rauhallista eikä juurikaan tungosta, vaikka porukkaa kyllä oli. Leikkipaikat olivat monipuolisia, ja muumihahmot kävivät välillä leikittämässä lapsia. Todennäköisesti "tuliaisina" noilta leikkipaikoilta lapset kyllä sairastuivat jälkeenpäin, mutta tämä ilmiö on meille tuttu kansainvälisten lentokenttien ja varmaan suomalaisten huoltoasemienkin leikkipaikoilta jo ennestään.

Silja Serenaden Promenaden leikkipaikalta eli Silja Landista

Pelkäsimme hiukan etukäteen, kuinka mahtuisimme neljän hengen hyttiin, jossa on kaksi kerrossänkyä, lapsia kun ei vielä kumpaakaan voi laittaa yläpedille eikä pienempää reunattomalle alapedillekään yksinään. Meillä oli yksi matkasänky mukana, mutta näköjään laivan puolesta olikin tuotu pienemmälle matkasänky hyttiin. Levitimme siis matkasängyt hytin toiseen reunaan ja vanhemmat nukkuivat toisella puolella, ja ihan hyvin mahduttiin, tosin vapaata lattiatilaa hyttiin jäi ehkä yhteensä neliön verran. Isomman perhehytin hinta pomppaa ihan mahdottomasti ("normaalit" hytit 50 eurosta ylöspäin, perhehytti yli 200 e), mutta tuttavaltamme saimmekin sitten matkan aikana vinkin, että he olivat saaneet laivayhtiön klubikortilla 5 hengen perhehuoneen edullisesti. Jatkossa siis klubijäsenyys pohdintaan.

Silja Serenaden ravintoloista Grande Buffet oli pettymys sekä illallisella että aamiaisella. Mieheni sanoikin, että hänen aikaisempiin ruotsinlaivakokemuksiinsa (joista on kyllä aikaa) verrattuna tämä buffet oli karvalakkiversio. Sen sijaan italialainen ravintola Tavolata oli erittäin hyvä sekä illallisella että aamiaisella. Tavolatassa oli illallisaikaan todella monipuolinen lasten buffet, jonka jälkiruokapöytää aikuisetkin katselivat kaihoisasti. Sääli, ettei ravintoloiden yhteydessä ole lapsille mitään leikkitilaa. Kun 10 minuutin kuluttua ravintolaan saapumisesta kuuluu iloinen "äiti, minulla on jo täysi maha", etkä itse ole ehtinyt vielä edes ajatella syömistä, "kuule tässä nyt ollaan vielä vähän aikaa" saattaa kuulostaa jo valmiiksi tuskastuneelta.

Päivä Tukholmassa oli varsin lyhyt aika. Suunnittelimme aluksi Junibackenin reissua, mutta sitten päätimmekin mennä ensin vanhaan kaupunkiin. Sää oli kurja, vettä satoi. Lopulta kävi niin, että päivä kului kaupungilla kävellessä ja lounaalla käydessä, emmekä ehtineet mitään erityisempää tekemään. Iltapäivästä mieheni vietti lasten kanssa aikaa Kulturhusetin kirjaston lastenosastolla ja itse kiertelin vähän aikaa kauppoja. Jouduin sellaisenkin ihmeen ostamaan kuin lukon lastenrattaisiin, sillä rattaat piti jättää Kulturhusetin alimpaan kerrokseen sinänsä siistiin vaunuparkkiin ja virkailija "vahvasti suositteli" lukitsemaan rattaat. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa panostaa Junibackenin käyntiin. Nyt Tukholmasta jäi vähän sellainen fiilis, että sama kuin olisi viettänyt päivän missä tahansa kaupungissa, joka muuten oli jostain syystä täynnä toimimattomia tai äärimmäisen hitaita hissejä (muun muassa satamassa ja metroasemilla), eli rattaiden kanssa liikkuminen tuotti yllättäviä vaikeuksia.